”Toivepäivä toi meille valoa arkeen tässä surun ja ikävän keskellä”

Myös lapsensa menettänyttä perhettä voidaan ehdottaa jotta he saavat unelmansa toteutettua. Tämä on äidin oma tarina perheen unelmamatkasta surun ja ikävän keskellä. Även familjer med barn som avlidit kan nomineras för en drömdag. Nedan får ni ta del av en mammas egen berättelse om familjens drömresa mitt i sorg och saknad.  T, Mirella/ Project Liv  

Ellinooran musiikki on ollut se kantava voima Viiville hoitojen aikana. Liitteenä lähetimme Project Liville video jossa Viivi oli kovan infektion kourissa, suun limakalvot täysin rikki. Voimia ei ole ollut, vaan päivät ovat mennyt sängyn pohjalla morfiinipumpussa.  Taisteluväsymys näkyy silmistä ja suun kipu suun asennosta (Ei pystynyt puhumaan tai aikaiseman kunnolla) Viivin veli Jere oli ostoksissa ja halusi piristää siskoaan ja lähetti kuvaa Ellinooran esityksestä. Viivi sanoi  vaivoin ”Äiti, minäkin haluan olla keikalla” ja pisti Spotifyn kautta ”Leijonakuninkaan” soimaan. Juurikin tämä biisi oli Viiville se tärkein. Sen voimala olen saanut tytölle hymyn huulille, ja nousemaan sängystä. Sitä on laulettu sairaalassa, kotona ja Viivin muistotilaisuudessa itkun sekaisena.

Viivi halusi myös kirjoittaa Ellinooralle ”fanikirjeen” ja halusi liittää kyseisen videon mukaan. Ellinoora toivotti Viiville kovasti tsemppiä ja kerto, että Viivi on leijonakuningas. Hän myös kutsui Viivin keikalle ja meidän olikin tarkoitus mennä kunhan hoidot on käyty läpi. Viivi oli tottakai asiasta aivan innoissaan ja odotti kovasti keikalle pääsyä, mutta valitettavasti hän ei ehtinyt ennen menehtymistään.

Kerroin Jerelle, että meidän on mahdollista toteuttaa toivepäivä. Ensimmäisenä tuli ”Äiti, voitasko me jopa nähä Ellinoora”. Itse äidille tämä tapaaminen olis varmasti todella raskas ja itku tulisi aivan varmasti. Mutta tiedän, että tämä olisi juurikin Viivin toive.

Junamatka Helsinkiin tuntui tietenkin pitkältä kun kovasti odotettiin jo tulevaa, ja herätyskello soi meillä todella aikaisin. Helsinkiin saapuessa ostettiin heti seutuliput kolmeksi päiväksi ja lähdimme kohti hotellia, joka löytyi helposti. Hotelliin kun astuimme sisään olimme kaikki ällikällä lyötyjä. Se oli aivan uskomattoman hieno. Oli ihana yllätys saada hedelmälautanen, joka odotteli meitä nätisti pakattuna.

Pienen tutustelun jälkeen lähdimme lomamme ensimmäiseen kohteeseen..Lintsille. Meistä kukaan ei ollut käynyt siellä ennen, joten kaikki oli uutta. Ensimmäinen laite johon menimme oli kiertoajelu alueen ympäri. Linstillä jokaiselle löytyi omat lempilaitteet ja sää suosi. Huomaamatta kello oli jo yli yhdeksän, joten palasimme Hotelliin iltahommiin.

Aamulla heräsimme klo 8:00  ja pääsimme nauttimaan aamupalasta, joka oli AIVAN IHANA, menu oli todella laaja ja herkut vain kiilui silmissä. Kahvi maistui uskomattoman hyvälle herkkuleipien kanssa.
Aamiaisen jälkeen perheen mies-edustajat lähtivät käymään uima-altaalla ja minä jäin valmistautumaan iltaa varten huoneeseen.

Junalla pääsimme nopeasti Festareille, ja paikka löytyi helposti. Olimme jo hyvissä ajoin paikalla, jotta pääsemme lähelle lavaa ja onnistuttiin siinä. Ellinooran keikkalla purskahdin itkuun jo alkusoitoissa. En ole koskaan itkenyt kenenkään keikalla niin paljoa. Onneksi koko keikka ei ollut pelkkää itkemistä, vaan  perheenä tanssittiin yhdessä miettien Viiviä. Ellinoora lauloi viimeisenä ”Leijona kuningas” ja tämä on se kaikista tärkein kappale. Vanhin poikamme Jere purskahti lohduttomaan itkuun kanssani. Toisiamme halaten lohduttaen lauloimme ja itkimme sielusta asti. Pian mies otti meidät kainaloon ja toinen toistaan tukien lauloimme kappaleen loppuun asti. Kun keikka oli ohi, jäimme seisomaan hetkeksi, eikä löytynyt sanoja. Kokemus oli meille kaikille melkoinen tunnelataus.

Perheenä olimme vielä hetken aikaan festareilla ja haimme ”Alepa kontista” festarieväitä 😊 Jere halusi vielä nähdä, Sannin, Mikael Gabrielin ja Haloo Helsingin, joten vietimme Äiti-Poika laatuaikaa loppu illan. Mieheni lähti pienimmän kanssa katselemaan kaupunkia, leikkimään puistoon ja näkemään lapsuuden kaveriaan.

Kolmantena päivänä pääsimme taas nauttimaan notkuvasta aamiaispöydästä ❤ Ja ruokailun jälkeen pojille tehtiin vielä vaahtokylpy ja me vanhemmat pakattiin laukut valmiiksi huoneen luovutusta varten. Sealife oli myös meille kaikille uusi tuttavuus ja ihmeteltävää riitti jokaisen altaan kohdalla.

Matkamuistoja tarttui meille jokaiselle mukaan myymälästä ja Viivin haudalle löysimme pienen mustekalan-pehmon hänen lempiväreissään ❤ . Kävimme syömässä Chicoksessa pitkän kaavan mukaan ennen kotiin lähtöä.

Matka Helsingistä Ouluun sujui hyvin ja yllättävän nopeasti olimme perillä. Perheen nuorin Remy ei millään malttanut nukkua junassa, joten tabletti oli meidän pelastus. Kotimatkalla autoon hän nukahti heti ja jatkoi unia aamuun asti.

Reissu oli meille todella tärkeä ja oli ihanaa saada viettää perheen kesken aikaa. Emme voi kiittää tarpeeksi siitä, että ”toivepäivä” toi meille valoa arkeen tässä surun ja ikävän keskellä

KIITOS❤

-Jenna ja muu perhe